DIY tonttuovi

Tämän joulun hittituotteeksi on noussut tonttuovi, joka on meille Suomeen rantautunut maailmalta. Aluksi mietin, että en lähde tähän tonttuovijuttuun mukaan lainkaan, mutta pieni näpertäjä itsessäni heräsi jälleen. Joten päiväuniaikaan askartelin meille maailman helpoimman ja yksinkertaisen tonttuoven.
Tonttuovia myydään valmiina tällä hetkellä useassa nettikaupassa, kirjakaupassa ja puodissa ja jos haluaa väkertää tonttuoven itse, myynnissä on myös valmiita tarvikepaketteja. Tampereen käsityömessuilla tonttuovi oli myös yksi hittituote, niitä löytyi monelta eri osastolta, niin valmiina kuin tarvikepaketteinakin.



Tähän väliin ehkä pieni informaatio-osuus siitä, mikä ihme se tonttuovi on, jos joku ei jostain syystä ole ehtinyt vielä niihin törmäämään. Tonttuovi on siis pienen pieni ovi, joka usein askarrellaan pahvista, puujäljitelmästä tai vastaavasta ja asetaan jalkalistan päälle. Tuon pikkuoven takana tonttu "asuu". Varsinkin lapsiperheissä tonttuovi on noussut hitiksi, joulunodotus on paljon hauskempaa, kun vio kuvitella tontun oikeasti asuvan oven takana. Tonttuovia askartelevat myös aikuiset, omaksi huviksi ja rakkaudesta kaikkeen pieneen askarteluun ja värkkäilyyn. Ja ovathan ne miniovet aika symppiksiä!

Vaikka tonttuovia voi ostaa kätevästi ja helposti valmiina tai tehdä omansa tarvikepaketista, on yksinkertainen tonttuovi helppo myös tehdä alusta asti itse. Oman tonttuoven materiaalit löytyivät kaikki valmiina kaapista ja moni tarvike löytyykin taatusti miltei jokaisesta kodista. Eli ei kun reippasti askartelemaan ja kokeilemaan!

Helppo ohje tonttuoven tekoon:

Tarvikkeet:


  • pahvia
  • sakset 
  • mattopuukko  (eli katkoteräveitsi)
  • liimaa (esim. Erikeeper)
  • lyijykynä ja viivoitin
  • maalia (kalkkimaali, akryylimaali, peiteväri ym. Mm. Ikean askartelumaalit ovat hyviä )


Ohjeet:

  1. Piirrä oven ääriviivat pahviin. Oma oveni on kokoa 6 cm x 9 cm. 
  2. Piirrä ovelle karmit - joko jiiriin tai suorakulmaan, tyyli vapaa. Ovenkarmit voi leikata pahvista, mutta itse käytin joskus Tigerista ostamiani puutikkuja, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi.
  3. Piirrä oveen peilit.
  4. Leikkaa osat irti pahvista mattopuukolla. Muista käyttää alustaa, itsellä käytössä tilkkutyöalusta. Leikkaa peileistä muutama milli pois, jolla ne ovat pienemmät kuin aukko. Jos haluat kaksoispeilit kuten minun ovessa, leikkaa vielä pienet suorakulmiot ohuemmasta pahvista. Leikkaa myös kynnyslauta.
  5. Liimaa oven osat paikalleen. Jätä siis karmit ja kynnyslauta vielä erikseen.
  6. Maalaa osat, eli ovi ja karmit sekä kynnys. Tyyli vapaa, mutta aidonnäköisen oven saat, kun maalaat oven eri värillä ja karmit eri värillä. 
  7. Maalin kuivuttua liimaa sekä ovi että karmit taustapahviin. Leikkaa taustapahvi vasta liimauksen jälkeen, saat juuri oikean kokoisen.
  8. Liimaa kynnyslauta oven alareunaan.
  9. Koristele ovi. Itse leikkasin pahvista pyöreän palan ovinupiksi ja väänsin piippukrassista pienen ympyrän kranssiksi. Kranssiin lisäsin hiukan kimalletta. Leikkasin pahvista oveen myös pienet tikkaat ja virkkasin juuttinarusta kynnysmaton.





Koristelun suhteen kannattaa katsella ideoita googlen kuvahaun kautta. Myös Pinterest on aivan loistava paikka inspiroitua. Oven viereen voi askarrella vaikka pienen postilaatikon, lisätä oven ympärille jouluvalot tai vaikka pienen joulukuusen, vain mielikuvitus on rajana!

Meillä tonttuoven ilmestyminen keittiön jalkalistan päälle aiheutti innostuneita kiljahduksia ja tonttuovea tuijottettiin lattialla maaten, odottaen jos sieltä joku saattaisi ilmestyä. Toistaiseksi ovi on saanut olla rauhassa eikä edes nuorempi, 1,5-vuotias ole koskenut oveen. Aika näyttää, saako ovi pysyä rauhassa paikallaan myös jouluun asti.



Toivottavasti tästä simppelistä ohjeesta oli jollekin hyötyä! Mukavia askarteluhetkiä!


Suomen Kädentaidot 2017 Tampereella

Viime viikonlopun Suomen Kädentaidot messuista on vierähtänyt jo melkein viikko, mutta vihdoin sain aikaa kirjoittaa niistä myös blogiin! Vaikka vierailin messuilla vain lauantaina, oli ohjelmaa koko viikonlopulle niin paljon, että mitään muuta en sitten viikonloppuna ehtinytkään tekemään.

Lankakauppa Titityyn osasto ei pettänyt tälläkään kertaan. Nämä ihanuudet ostin sieltä, Tukuwoolin suomenlampaan villaa (edessä) ja Julie Asselin merinosukkalankaa (takana)


Vaikka viikonloppu olikin yhtä paikasta toiseen juoksemista ja aikataulusta ja varsinkin sunnuntai kului kaikkialla muualla paitsi kotona, oli lauantain messupäivä onnistunut. Koko syksyn odotetuin päivä oli kaikinpuolin onnistunut, niin puitteiden, ostosten kuin hyvän ja rentoutuneen mielen kannalta.

Starttasin auton jo aamulla kotoa tavoitteena olla messupaikalla heti kymmenen jälkeen. No, lasten herääminen normaalia aikaisemmin aiheutti sen, että auto ei startannutkaan pihasta ihan siihen aikaan kuin olin ajatellut. Myös Tampereen päässä etäparkin pitkä jono viivästytti itse paikanpäälle pääsyä. Toisaalta, pääsin bussilla suoraan pääovelle ja ilman jonottamista sisään.


Katri Oikarisen kirjataidetta



Tänä vuonna messut tekivät uuden kävijäennätyksen, viikonlopun aikana messuilla vieraili yhteensä 49 331 kävijää, mikä on melkoinen määrä. Ja sen huomasi kyllä paikanpäälläkin. Kierrettävää ja katsottavaa olisi ollut todella paljon, mutta suosiolla menin oman suunnitelmani mukaan, kiersin heti alkuun ne tärpit, joita olin itselleni messukarttaan merkinnyt ja vasta sitten aloin kiertämään muita osastoja. Lisäksi olen muutenkin nopea kiertämään messuja, sillä en jää jumittamaan osastoille pitkäksi aikaa, kierrän kauempaa ne osastot, jotka jo ensisilmäyksellä eivät kiinnosta (mm. omalla kohdalla kaikki askartelu-, keramiikka-, koriste-esineosastot) ja olen suunnitelmallinen etenemisessä.

Reilussa neljässä tunnissa ehdin siis loistavasti kiertää kaikki etukäteen katsomani messuosastot sekä kiertämään vielä kaikki messuhallit läpi, nukkekotinäyttelyhallia lukuunottamatta ja ottamaan vielä liudan kuviakin. Nukkekotihallissa en edes käynyt, sillä tiesin jo valmiiksi, ettei siellä olisi ollut juuri mitään itseäni kiinnostavaa, koska en ole alan harrastaja.


Lankavan osastolta bongasin tämän kivan idean, johon oli valmis tarvikepakettikin ostettavissa. Tällä kertaa se jäi ostamatta, mutta idean tallensin itselleni ylös.

Viime aikoina hitiksi nousseita, vanerista valmistettuja korviksia löytyi mm. Muotoiluhuone Tuokion osastolta.


Mitä sitten messuilta jäi käteen? No toki monta kassillista ostoksia, jotka pitivät sisällään niin kankaita, lankoja kuin valmiita tuotteitakin. Etukäteen olin merkannut messukarttaan juuri kankaita ja lankoja myyvien yritysten osastoja, muutaman tutun lastenvaatevalmistajan ja muita kotimaisia vaatteita valmistavia, mm. Omin, Kauneve, Pietamo,ja Chas.


Melkein meiltä, eli Johanna K Designin ihanat villahaalarit, Taivassalosta



Ostoksien ja messulakujen lisäksi mukaan tarttui iso kasa ideoita. Niin omiin käsityöprojekteihin, lähinnä neulontaan ja ompeluun, mutta myös muihin, kuin myös oman yrityksen kehittämiseen. Ideoita sain niin tuotteiden esillepanoon, markkinointiin, messuosaston rakentamiseen, oheistuotteisiin, brändin visuaalisen ilmeen rakentamiseen kuin ihan tuotekehitykseen liittyviä ideoita. Pää oli messujen jäljiltä niin täynnä ideoita, että osa oli illalla hotellihuoneessa pakko kirjoittaa ylös muistikirjaan, jotta sain pääkopan järjestykseen. Kun ideat oli muistissa ylhäällä muistikirjassa, oli mukava vetää juoksukamat päälle ja lähteä sateisen Tampereen kaduille tuulettamaan päätä vähän lisää ja nauttimaan kauniisti valaistusta kaupungista. Miksi muuten Tampereella sataa aina kun on Kädentaitomessut ja minun tarkoitus lähteä messupäivän päätteeksi happihyppelylle ja lenkille...? Yhtä sumuisen sateinen ja harmaa päivä oli viime vuonnakin.

Ja niitä kangasostoksia, nämä Story of Roon osastolta

Vasemmalta oikealle: Paapii Design, Paapii Design ja Ommellinen

Sekä lanka- ja kangasostoksien että niiden uusien ideoiden jalostaminen vaatii vaan sitä aikaa, joka tällä hetkellä on, edelleen, kortilla. Intoa olisi aloittaa uusia neuleprojekteja, ommella ihanista uusista kankaista lapsille vaatteita ja lähteä kehittämään omaa yritystä eteenpäin uusien ideoiden voimin, mutta aika näyttää koska näille kaikille on aikansa!


Kalenteri vuodelle 2018

Olen muistikirjojen suurkuluttaja.



Rakastan kauniita ja esteettisiä vihkoja, muistikirjoja ja kalentereita. Minulle ei riitä pelkkä tavallinen, sinikantinen ruutuvihko, vaan vihkon täytyy olla myös kaunis, jotta siihen tulee tartuttua ja tehtyä muistiinpanoja. Suunnittelen paljon asioita perinteiselle paperille, teen erilaisia listoja aina kauppalistoista to do-listoihin. Keittiön sivupöydällä ja työpöydän reunalla on aina muistikirja, johon voin tallentaa saman tien päähän pälkähtävän idean ylös. On se sitten blogipostausidea, kiinnostava ja kokeilemisen arvoinen resepti, valokuvausvinkki tai -idea, neuleohje, idea instagramiin tai yrityksen verkkokaupan ulkoasuun. Muistikirjoja on useita, jotta pysyisin itsekin kärryillä mitkä ideat kuuluvat mihinkin. Blogilla on luonnollisesti oma vihkonsa ja yrityksen juttuilla omansa, kalenteria unohtamatta.

Kokeilin jopa bujoilua hetken ja innostuinkin (taas) oikein kunnolla, mutta aika ei vain riittänyt siinä määrin kuin olisin halunnut. Joten ratkaisu oli tuttu ja turvallinen, perinteinen kalenteri.

Nuppu Print Companyn muistikirja ja Annika Välimäen suunnittelema kalenteri sekä DIY kalenterikorut

Kauniit yksityiskohdat täydentävät

Annika Välimäen suunnittelema kalenteri vuodelle 2018


 Annika Välimäen suunnittelemat, kauniit ja tyylikkään modernit kortit olivat jo entuudestaan tuttuja, kun erään facebook-ryhmän kautta törmäsin hänen suunnittelemaan vuoden 2018 kalenteriin. Ihastuin siihen niin paljon, että päätin että se on lähes pakko saatava myös itselle.

Ensimmäinen painos myytiin miltei samantien loppuun, enkä saanut omaa kappaletta, edes suunnitelijalta itseltään ei saanut enää suoraan tilattua. Olin jonossa, jos joku sattumoisin ei otakaan kalenteria kun uusi painos ilmestyy. Suunnittelijalta sain kuitenkin vinkin, että muutamasta turkulaisesta liikkeestä kannattaisi kysellä, josko heillä vielä olisi. Ja olihan niitä! Sain nimittäin Kukkakauppa Fiorin viimeisen kappaleen, mitä heillä oli!



Nuppu Print companyn ruutuvihot neulesuunnitteluun ja blogia varten


Nyttemmin kalentereita on toisen painoksen myötä tullut lisää myyntiin ja mm. Rusetissa (ihana kortti- ja lahjatavarakauppa Turun Hansakorttelissa, kannattaa poiketa jos ei ole vielä tuttu liike!) näytti ainakin olevan niitä myynnissä isänpäiväkorttiostoksilla käydessäni.

Kalenteria täydentämään ostin Nuppu Print Companyn ihanan kukkakuosisen muistikirjan yrityksen juttuja varten. Sen sivut on tarkoitus täyttää suunnitelmilla, ideoilla, tilaustöillä ja kaikella muulla tärkeällä. Vaikka lähes kaikesta onkin excel-taulukot olemassa, perinteinen muistikirja on yleensä aina jossain lähellä saatavilla ja se kulkee näppärästi mukana laukussa.
Nupun tuotteiden fani olen ollut alusta asti. Meiltä löytyy paperituotteiden lisäksi myös tyttären vaatteita, jotka on ommeltu Nupun kankaista. Nupun muistikirja sopii väreiltään ja tyyliltään loistavasti Annika Välimäen kalenterin kanssa yhteen. Niitä on kiva pitää esille työpöydällä, kun ovat kauniin näköisiä. (Eivät ne tosin laatikkoon tällä hetkellä mahtuisikaan.)

Jotta setti olisi täydellinen, askartelin nopeasti hetken mielijohteesta kalenterikorut sekä uuteen kalenteriin että muistikirjaan. Koska kalenterit ovat mustanpuhuvasta tyylistöni poiketen aika hempeän värisiä, kalenterikoruihin valitsin tuttua mustaa sekä vaaleaa puuta väreiksi. Myönnettävä ehkä on, että värivalintaan vaikutti myös se, että kaapissa ei tällä hetkellä ollut muun värisiä puuhelmiä inspiraation iskiessä.

Rusetista löysin kalenteria täydentämään näitä ihania tarroja.



Vuosi 2018 saa siis tulla, kerrankin minä olen ajoissa valmiina kalenterin kanssa!

Vuoden odotetuin käsityötapahtuma



Huomenna se alkaa. Kaikkien käsityöharrastajien ja suomalaisesta käsityöstä innostuneiden vuoden odotetuin tapahtuma eli Suomen Kädentaidot-messut Tampereella. Koko viikonlopun ajan perjantaista sunnuntaihin Tampereen messu- ja urheilukeskus täyttyy käsityöyrittäjistä ja näytteilleasettajista ja kokoaa yhteen koko Suomen käsityöharrastajat.

"Suomen Kädentaidot tarkoittaa laatua, kotimaisuutta ja rakkautta käsitöihin

Kädentaidot on paikka, jossa tavataan muita käsitöistä innostuneita ja tehdään ostoksia satojen näytteille­asettajien osastoilta. Tämä uniikki ostoskeskus on avoinna vain kolmena päivänä vuodessa!

Luvassa on uusia tuotteita ja palveluita, uusia materiaaleja ja ideoita harrastajille, näyttelyitä ja työpajoja, muotinäytöksiä ja esityksiä sekä huippuesiintyjiä ja ilmiöitä!"


Suomen Kädentaidot on Euroopankin mittapuulla yksi suurimmista käsityöalan messuista. Tänäkin vuonna Tampereen messukeskuksen kaikki messuhallit täyttyvät toinen toistaan ihanimmista tuotteista. Kaikille löytyy jotakin, on ihania kankaita, uutuuskuoseja ja tarvikkeita ompeluun. Useampi osasto täyttyy pehmeistä langoista ja neulontatarvikkeista, joita voisi hypistellä loputtomasti. Askartelu- ja helmityötarvikkeita myyviä yrityksiä, kudontaan, kierrätyskäsitöihin, ristipistotöihin tarvikkeita tarjoavia firmoja. Listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Joukossa on myös valtava määrä valmiita tuotteita, joita myyvät suomalaiset käsityöyrittäjät. Valikoima on valtava, aina vaatteista ja asusteista sisustustekstiileihin ja pientuotteisiin.

Tänä vuonna olen itse menossa yksityishenkilönä, ihastumaan, inspiroitumaan ja viettämään sitä käsityöharrastajaäidin omaa aikaa, kaikessa rauhassa messuosastoja kierrellen. Ehkä ensi vuonna Sohvila Designin tuotteita on näilläkin messuilla myynnissä, mutta tänä syksynä Sohvilalle riitti yhdet messut (Seinäjoella). Bloggaajanakaan en ole tänä vuonna menossa, eli tämä ei ole edes mikään maksettu mainos.

Kuva viime vuoden messuilta Lankakauppa Titityyn osastolta

Haluan kuitenkin vinkata muutamasta hyväksi havaitusta vinkistä, jotka kannattaa ottaa huomioon suunnatessaan kyseisille messuille.

Ehkä tärkein niistä on se, että mukaan ottaa rautaiset hermot ja paljon aikaa. Väkeä on paljon. Mainitsinko jo että PALJON. Jonottaa saa miltei kaikkialle, alkaen sisäänkäynnistä. Siksi liput kannattaa ostaa ennakkoon netistä, pääsee halvemmalla sekä vähemmällä jonottamisella.

Jos saavut paikalle omalla autolla, voin lämpimästi suositella ilmaista etäparkkia parin kilometrin päässä messukeskuksesta, josta on ilmainen bussikuljetus messujen pääoven eteen aina 15 minuutin välein. Myös toiseen suuntaan, kun haluat päästä messujen jälkeen ostoksien kanssa autolle. Itse ajoin viime vuonna etäparkkiin ja voin suositella! Myös lastenvaunujen kanssa onnistuu, tosin viime vuonna parkkipaikka oli varsinkin pois lähtiessä yhtä mutavelliä sateiden takia.

Jotta saisit messupäivästä kaiken irti, toisin sanoen ne haluamasi tuotteet olivat ne sitten suosittuja kankaita tai tiettyjä lankoja tai vaatteita, suosittelen tulostamaan messujen nettisivuilta pohjakartan ja merkitsemään siihen jo valmiiksi etukäteen ne must-kohteet. Tällöin voit heti paikalle päästyäsi suunnistaa kartan avulla niihin paikkoihin, joista jokin tietty tuote on vaarassa loppua heti alkuun ja tämän jälkeen rauhassa keskittyä muun messualueen kiertämiseen. Varsinkin jotkut halutut kankaat, kuten Ommellisen, Paapiin, Verson Puodin tai Nupun kankaat saattavat loppua jo heti aamupäivästä.
Tuon kartan voi muuten tulostaa täältä. Itse merkitsin siihen jo muutamia kohteita, joissa ainakin aion käydä.



Mukaan kannattaa myös varata ainakin juomapullo, ehkä pientä evästä sekä käteistä rahaa. Automaatille on aina pitkä jono, kaikki myyjät eivät ota vastaan käteistä ja ison tapahtuman luonteesta johtuen, maksupääteiden kanssa voi tulla ongelmia yhteyksien kanssa. Eli just in case.
Ja jos ei ole aivan pakko mennä syömään lounasta puolen päivän aikaan, suosittelen siirtämään sitä iltapäivään. Jonottaa saa nimittäin sielläkin.



Itse olen lisäksi tämän tyyppisiin tapahtumiin varustautunut aina kunnon kengillä, joilla tiedän voivani kävellä ja seisoa koko päivän sekä lisäksi selkärepulla laukun sijaan. Nämä ovat taas makuasioita ja jokainen tekee omalla tyylillään, mutta itse pidän siitä, kun ainakin osan ostoksista voi laittaa reppuun ja vapauttaa kädet. Lisäksi selkä tykkää enemmän tasaisemmin jakautuvasta painosta kuin yhdellä olalla roikkuvasta laukusta.

Viime vuoden messukäynnistä voi muuten lukea täältä.

Itse olen lähdössä messuilemaan lauantaina, kuinka moni muu on lähdössä viikonlopun aikana Tampereelle? Tai onko jotain muita messutärppejä tai vinkkejä?

Side by Side - shawl



Pohdin pitkään julkaisenko lopulta tätä postausta lainkaan, sillä se on odottanut luonnoksissa kauan. Siis KAUAN. Suurimpana syynä pohdintaan olivat ehkä nuo kuvat, joista huomaa että kuvia ei ole ihan marraskuussa kuvattu. Neulomani huivi on kuitenkin ollut niin kiva ja paljon käytössä, joten pakkohan siitä oli ne kuvat tänne blogiinkin laittaa, oli viljapeltoja tai ei.

Tästä Veera Välimäen suunnittelemasta Side by Side-huivista meinasi jo kertaalleen tulla taas yksi ikuisuusprojekti. Langat tähän ostin jo keväällä Turun käsityömessuilta, innostuksissani aloitin huvin silloin samantien tavoitteena saada itselleni värikäs keväthuivi.

Kevät meni ja kesä tuli ja huivi oli edelleen kesken. Seuravaaksi tavoitteena oli saada uusi juhannushuivi, kun nämä Suomen juhannussäät nyt ovat olleet mitä vähän sellaisia, että merinovillaiselle huiville on ollut tarvetta. No, se juhannuskin meni menojaan ennen kuin sain huivin neulottua. Taidettiin elellä jo heinäkuuta, kun lopulta huivi oli neulottu. Siitä kului vielä useita viikkoja ennen kuin sain sen viimeisteltyä eli pingotettua ja siitä taas useita viikkoja, ennen kuin saatiin se kuvattua.



Visio kuvaukseen oli, mutta aika ja tilaisuus puuttuivat. Kun loppukesän illat alkoivat jo hämärtyä, päätin eräänä iltana, että nyt tai ei koskaan ja pyysin miehen mukaan. Lapset nukkuivat jo, kun saapastelimme saappaat klonksuen viereiselle viljapellolle ja minä poseerasin ja mies yritti ottaa kuvia ohjeideni mukaan. Pyörällä ohi ajanut vanhempi herrasmies naureskeli touhuillemme, kun seisoimme molemmat viljapellossa ja minä komensin miestä ottamaan kuvia ties mistä kuvakulmista. Kello näytti tässä vaiheessa jo puolta kymmentä. Laskeva aurinko ja kotona parinkymmenen metrin päässä nukkuvat lapset asettivat tiukan aikataulun, mutta kuva saatiin otettua. Ja yllättävän hyviä niistä tuli, vaikka mies ei ole tottunut järkkärin käyttäjä.




Kuvaussessiosta ehti kulumaan kuitenkin useampi kuukausi, kun aikaa blogille oli enemmän. Eli nyt. Vihdoin kuvat ja teksti siis blogissa! Huivi on ollut sen valmistumisesta käytössä ja paljon, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain. Alun innostuksen jälkeen jäin epäilemään sen värikkäitä värejä, mutta lopulta olen alkanut pitämään niistä. Kuten mieskin sanoi, ei olisi minun odottanut valitsevan näin räikeitä ja kirkkaita värejä, mutta huivi toisaalta piristää kivasti muuten usein niin mustavalkoista asua.

Itse huivin malli on siis Veera Välimäen suunnittelema Side by Side shawl. Ohje löytyy Joji Locatellin & Veera Välimäen yhteisestä Interpretations vol 4 -lehdestö. Oman lehden sekä langat huiviin ostin Ilo-lankakaupan osastolta Turun messuilta, mutta huivin ohje on myös ostettavissa Ravelrysta. Koko lehden mallit löytyy täältä. Jos muuten satutte liikkumaan Salossa, suosittelen lämpimästi käymään Ilossa. Aivan ihana pieni lankakauppa, jossa myynnissä hiukan erikoisempia lankoja, samassa yhetydessä pieni kahvila sekä loistava asiakaspalvelu!


Huivini langat ovat Hedgehog Fibresin Sock yarn-merinovillalankaa, väreissä "Bali" (sininen, 1 kerä) ja "Boombox" (kirjava neonväri, 2 kerää). Koska huivi on neulottu niin ohuesta langasta, se on mukavan kevyt pitää, vaikka onkin merinovillaa. Loistava huivi siis niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin!


Lokakuun kuulumisia

Lähes kuukausi vierähti edellisestä postauksesta, vaikka kuinka lupasin aktivoitua syksyn tullen. Intoa kirjoittamiseen olisi kyllä ollut ja useita kuvia ja postausaiheitakin valmiina kansioissa odottamassa, mutta aikaa kuvien käsittelyyn sekä itse kirjoittamiselle ei ole tuntunut löytyvän.



Lokakuu piti sisällään muutaman myyntitapahtuman, joissa olin mukana yritykseni Sohvila Designin kanssa. Syys-lokakuun vaihteen käsityömessut Seinäjoella olivat isoin ponnistus, sillä ne pitivät sisällään messuosaston suunnittelun, rakentamisen ja purun lisäksi myös ison määrän tuotteiden valmistamista. Messujen jälkeen takki oli hetken aikaa tyhjä ja olo aika väsynyt, mutta kuitenkin tyytyväinen. Syksyn kohokohta oli ehkä kuitenkin pari viikkoa messujen jälkeen pidetty Lastenvaatekarnevaali Tampereella, jota olin odottanut ehkä jopa koko loppukesän ja alkusyksyn kuultuani pääseväni sinne varapaikalta. Lastenvaatekarnevaali on koko perheen tapahtuma, joka kerää yhteen kotimaisia pienmerkkejä. Tapahtumassa on myyjien lisäksi ohjelmaa myös lapsille, tänä vuonna tapahtumassa esiintyi mm. Höpinätötterö ja lisäksi oli kasvomaalausta ja puuhapajaa. Lastenvaatekarnevaaliin voit tutustustua lisää täällä sekä heidän facebook-sivuilla täällä.


Sohvila blogi


Tapahtuma täyttikin odotukseni ja odotan innolla, josko pääsisin sinne myös ensi vuonna tuotteineni. Mukavaa oli, vaikka harmittamaan jäikin, että en ehtinyt kunnolla kiertämään kaikkien muiden myyjien pöytiä, sillä niin paljon kaikkea ihanaa siellä oli myynnissä!

_________________________________

Sohvila Designin verkkokaupan kamppis lokakuun lopulla sekä jonossa olleet tilaustyöt ja blogiyhteistyökuviot ovat pitäneet sen verran kiireisenä, että blogi on saanut hetkeksi suosiolla jäädä. 
_______________________

Lastenvaatekarnevaalistakin on kuitenkin kulunut aikaa ja vaikka kuinka päätin näiden tapahtumien jälkeen aktivoitua myös blogin kanssa ja alkaa taas panostaa tähänkin enemmän, aikaa ei ole vain ollut. Sohvila Designin verkkokaupan kamppis lokakuun lopulla sekä jonossa olleet tilaustyöt ja blogiyhteistyökuviot ovat pitäneet sen verran kiireisenä, että blogi on saanut hetkeksi suosiolla jäädä. Illat ovat pakostakin venyneet yön puolelle tuotteita neuloessa, verkkokauppaa päivittäessä ja tulevaa suunnitellessa, että olen priorisoinut oman unen ja blogin välillä. Uni on vienyt lopulta voiton.

Mutta nyt alkaa jono hellittää, aikaa alkaa olla myös blogin kirjoittamiseen. Eilinen Åblogien syyskokous Grundlagessa sai taas uutta virtaa ja innostusta, kun pääsi tapaamaan monet blogikollegat kasvotusten. Lähestyvällä Joulullakin saattaa olla vaikutuksensa asiaan, sillä tuntuu että postausideoita on alkanut kummuta taas jostain.



Ehkä siis marraskuu ja tuleva joulunaika innostavat pitämään postaustahtia taas yllä. Blogi on kuitenkin itselle se hengähdyspaikka kaiken arjen kiireen keskellä, josta haluaisin pitää kiinni. Vielä peli ei ole menetetty, kun blogitauko ei ole venähtänyt liian pitkästä.

Kuullaan siis!