Jouluinen koti pukeutuu punaiseen



Tänä vuonna meidän joulukoti on punainen. Joulukuun alusta asti olen lisännyt pikkuhiljaa punaisen määrää kodissa ja sisustuksessa, maltillisesti vähän kerrallaan. Olen aina pitänyt punaisesta, se on yksi lempiväreistäni ja siksi joulunaika onkin ihanaa aikaa, kun voi sisustaa muuten aika rohkealla värillä punaisella.

Normaalisti olen sisustajana aika arka värien käytössä, siksi meiltä löytyykin lähinnä valkoista, harmaata ja mustaa, yhdistettynä luonnonmateriaaleihin kuten puuhun. Yhdistän sisustuksessa vanhaa ja uutta ja tähän komboon on helppo jouluna yhdistää myös ripaus punaista.



Viime vuonna ostettu huonekuusi säilyi kesän yli terassilla




Pikkuhiljaa punaisia juttuja lisäämällä ei tule ähkyä punaisesta. Joulun jälkeen kuitenkin kaipaan aina rauhallisempaa värimaisemaa ja punaiset tekstiilit ja koristeet päätyvätkin takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa joulua.

Meillä punainen ei kuulunut jouluun vielä pari vuotta sitten, se on uusi perinne kodissamme. Aikaisemmin joulun väreinä olivat lähinnä valkoinen ja hopea, mutta varsinkin Lounais-Suomen musta joulu ja pimeys ulkona saivat kaipaamaan joulunaikaan lisää lämpöä, jota punainen väri tuo edes hitusen. Punainen yhdistettynä hopeaan on siis meidän uusi jouluväri.

Oiva Toikan joululintu

Kuusi on upea ilman koristeitakin. Meillä on aina aito, luonnon metsäkuusi.


Ripaus punaista sisustuksessa ei meillä kuitenkaan tarkoita jouluverhoja, tonttujoukkiota tai överimäärää joulukoristeita joka paikassa. Joulukuuseen päätyi tänä vuonna valkoisten ja hopeisten pallojen kaveriksi myös punaisia, ruokapöydästä löytyy muutama Aarikan tonttu, keittiön kaapin päällä sekä lasten leikkihuoneessa istuu muutama Mailegin pikkutonttu ja loppu joulutunnelma tuleekin kukilla. Etenkin hyasintit ovat suosikkejani, vaikka pidänkin niistä eniten silloin kun ne ovat nupussa.

Hyasintti kauneimmillaan

Hyasintin tuoksu kuuluu jouluun





Tänä vuonna tilasin joulukimpun Piia Jaalan verkkokaupasta (mies kävi noutamassa) enkä voi olla enemmän kuin tyytyväinen! Upeat punaisen sävyt yhdistettynä suosikki kukkiini niin lopputulos ei voi olla muuta kuin upea. Vai mitä sanotte tästä kimpusta, josta löytyy punaista anemonea, tähtiputkea, ihania viinipunaisia neilikoita ja amarylliksia sekä iki-ihanaa eukalyptusta sekä pistaasia? Upea kombo, suosittelen lämpimästi Piia Jaalan kukkakauppaa (Linnankatu 9-11, Turku)!
Taustalla näkyvä joululiina on muuten taitava isoäitini kutonut.


Upea jouluinen kukkakimppu Kukkakauppa Piia Jaala



Joulukotia koristaa myös joulumobile, jonka pääsimme tekemään Åblogien vierailulla Ammattiopisto Livian Floristiikkatalon jouluun. Floristiikkatalosta ostin myös hyasinttiasetelman olohuoneen pöytää koristamaan. Mobilea oli hauska tehdä, se toteutettiin ketjutustekniikalla. Yhdistin siihen vain luonnonmateriaaleja, joten kuivuttuaan se saa roikkua paikallaan joulun jälkeenkin.




Mikä on teidän joulukotinne teemaväri tänä vuonna? Perinteinen punainen vai trendikäs valkoinen ja vihreä vai kenties jotain muuta..?

Kaikki ei ole kuitenkaan punaista: tänä vuonna piparitalo on sininen.

Jouluinen kranssi


Jouluun on reilu viikko aikaa ja joulumieli tuntuu olevan tänä vuonna totaalisen kadoksissa. Yhtenä syynä on mahdollisesti yrityksen joulukuviot myyjäisineen ja tilaustöineen, sillä kiirettä on pitänyt. Vielä pieni rutistus viikonlopun yli ja viimeiset paketit postiin, minkä jälkeen on aika alkaa panostaa itse jouluun. Vaikka joulusiivousta ei ole vielä edes aloitettu eikä jouluruokien valmistelua aloitettu, joululahjoista suurin osa on hankkimatta tai tekemättä,  puhumattakaan jouluisista leivonnaisista ja askarteluista, jotain jouluista on tullut jo tonttuoven lisäksi väkerrettyä.

Myös tänä vuonna päätin nimittäin ottaa joulukorttikuvat lapsista itse, mutta sen sijaan että olisin seisottanut lapsia ulkona tuulessa ja sateessa, päätin ottaa kuvat tänä vuonna sisällä. Minulla oli visio päässäni toteuksesta ja melko hyvin loppujen lopuksi visiossa onnistuin. Siis rekvisiitan osalta, itse kuvaus ja mallien paikallaan pysyminen olivatkin sitten ihan eri juttunsa.




Ja tuohon visioonhan kuului tietenkin jouluinen kranssi. Eikä mikä tahansa kranssi, vaan eukalyptuskranssi. Tuo jo muutamana jouluna trendiksi noussut kaunis ja yksinkertainen kranssi. Ilokseni löysin sattumalta kukat kranssiin meidän paikallisesta pienestä kukkakaupasta, vaikka olin varautunut siihen, että eukalyptusta olisi pitänyt lähteä metsästämään Turusta tai Raisiosta. Myös etukäteen suunnittelemaani vahakukkaa löytyi samasta kukkakaupasta. Mahtavaa, kun voi suosia paikallista pienyrittäjää!

Ostin kranssiin käyttämäni pohjan käsityömessuilta (vastaavia saa myös askarteluliikkeistä). Materiaaleina oli kranssipohjan ja kukkien lisäksi takapihan omasta kuusesta nappaamani havut sekä sitomiseen käyttämäni ohut rautalanka. Vihreä olisi väriltään varmasti ollut parempi ja sellaista olisi jossain ollutkin, mutten sitä loppujen lopuksi löytänyt mistään. Minne lie kadonnut, mutta onneksi korvaavaa löytyi tilalle.

Kranssin teko on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Kokosin kukista ja havuista pieniä nippuja, joita sitten kiinnitin rautalangan avulla kranssipohjaan. En täyttänyt koko kranssia kukilla, vaan jätin tarkoituksella yläosan ilman kukkia, jolloin lopputuloksesta tuli puoliympyrän muotoinen ja ilmavampi.





Valmiista kranssista tuli huumaava eukalyptuksen tuoksu, joka leijaili vielä useamman päivän keittiössämme. Tytärkin kävi kranssia nuuhkimassa vielä illallakin. Kaikki kranssiin käyttämäni kukat ja havut kuivuivat kauniisti ja kranssista onkin iloa vielä senkin jälkeen, kun sain kuvat otettua ja kukat olivat kuivuneet. Kuusenoksat tosin varisevat, jos kranssia liikuttaa. Mänty sopisi ehkä paremmin tähän tarkoitukseen.

Niin ja ne joulukorttikuvat. Rekvisiitta ja kuvauspaikka onnistuivat yllättävän hyvin, mutta harmikseni lapset eivät olleet kovin yhteistyökykyisiä. Tytär jaksoi alkuun, mutta kuopus ei senkään vertaa. Muumikekseillä sain heidät lahjottua pysymään hetken paikoillaan ja vilahtaa muutamassa kuvassa heidän nallensakin. Mutta onneksi yksi otos sadasta riittää lopulliseen versioon ja toivon mukaan sellaisen sain napattua!



DIY tonttuovi

Tämän joulun hittituotteeksi on noussut tonttuovi, joka on meille Suomeen rantautunut maailmalta. Aluksi mietin, että en lähde tähän tonttuovijuttuun mukaan lainkaan, mutta pieni näpertäjä itsessäni heräsi jälleen. Joten päiväuniaikaan askartelin meille maailman helpoimman ja yksinkertaisen tonttuoven.
Tonttuovia myydään valmiina tällä hetkellä useassa nettikaupassa, kirjakaupassa ja puodissa ja jos haluaa väkertää tonttuoven itse, myynnissä on myös valmiita tarvikepaketteja. Tampereen käsityömessuilla tonttuovi oli myös yksi hittituote, niitä löytyi monelta eri osastolta, niin valmiina kuin tarvikepaketteinakin.



Tähän väliin ehkä pieni informaatio-osuus siitä, mikä ihme se tonttuovi on, jos joku ei jostain syystä ole ehtinyt vielä niihin törmäämään. Tonttuovi on siis pienen pieni ovi, joka usein askarrellaan pahvista, puujäljitelmästä tai vastaavasta ja asetaan jalkalistan päälle. Tuon pikkuoven takana tonttu "asuu". Varsinkin lapsiperheissä tonttuovi on noussut hitiksi, joulunodotus on paljon hauskempaa, kun vio kuvitella tontun oikeasti asuvan oven takana. Tonttuovia askartelevat myös aikuiset, omaksi huviksi ja rakkaudesta kaikkeen pieneen askarteluun ja värkkäilyyn. Ja ovathan ne miniovet aika symppiksiä!

Vaikka tonttuovia voi ostaa kätevästi ja helposti valmiina tai tehdä omansa tarvikepaketista, on yksinkertainen tonttuovi helppo myös tehdä alusta asti itse. Oman tonttuoven materiaalit löytyivät kaikki valmiina kaapista ja moni tarvike löytyykin taatusti miltei jokaisesta kodista. Eli ei kun reippasti askartelemaan ja kokeilemaan!

Helppo ohje tonttuoven tekoon:

Tarvikkeet:


  • pahvia
  • sakset 
  • mattopuukko  (eli katkoteräveitsi)
  • liimaa (esim. Erikeeper)
  • lyijykynä ja viivoitin
  • maalia (kalkkimaali, akryylimaali, peiteväri ym. Mm. Ikean askartelumaalit ovat hyviä )


Ohjeet:

  1. Piirrä oven ääriviivat pahviin. Oma oveni on kokoa 6 cm x 9 cm. 
  2. Piirrä ovelle karmit - joko jiiriin tai suorakulmaan, tyyli vapaa. Ovenkarmit voi leikata pahvista, mutta itse käytin joskus Tigerista ostamiani puutikkuja, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi.
  3. Piirrä oveen peilit.
  4. Leikkaa osat irti pahvista mattopuukolla. Muista käyttää alustaa, itsellä käytössä tilkkutyöalusta. Leikkaa peileistä muutama milli pois, jolla ne ovat pienemmät kuin aukko. Jos haluat kaksoispeilit kuten minun ovessa, leikkaa vielä pienet suorakulmiot ohuemmasta pahvista. Leikkaa myös kynnyslauta.
  5. Liimaa oven osat paikalleen. Jätä siis karmit ja kynnyslauta vielä erikseen.
  6. Maalaa osat, eli ovi ja karmit sekä kynnys. Tyyli vapaa, mutta aidonnäköisen oven saat, kun maalaat oven eri värillä ja karmit eri värillä. 
  7. Maalin kuivuttua liimaa sekä ovi että karmit taustapahviin. Leikkaa taustapahvi vasta liimauksen jälkeen, saat juuri oikean kokoisen.
  8. Liimaa kynnyslauta oven alareunaan.
  9. Koristele ovi. Itse leikkasin pahvista pyöreän palan ovinupiksi ja väänsin piippukrassista pienen ympyrän kranssiksi. Kranssiin lisäsin hiukan kimalletta. Leikkasin pahvista oveen myös pienet tikkaat ja virkkasin juuttinarusta kynnysmaton.





Koristelun suhteen kannattaa katsella ideoita googlen kuvahaun kautta. Myös Pinterest on aivan loistava paikka inspiroitua. Oven viereen voi askarrella vaikka pienen postilaatikon, lisätä oven ympärille jouluvalot tai vaikka pienen joulukuusen, vain mielikuvitus on rajana!

Meillä tonttuoven ilmestyminen keittiön jalkalistan päälle aiheutti innostuneita kiljahduksia ja tonttuovea tuijottettiin lattialla maaten, odottaen jos sieltä joku saattaisi ilmestyä. Toistaiseksi ovi on saanut olla rauhassa eikä edes nuorempi, 1,5-vuotias ole koskenut oveen. Aika näyttää, saako ovi pysyä rauhassa paikallaan myös jouluun asti.



Toivottavasti tästä simppelistä ohjeesta oli jollekin hyötyä! Mukavia askarteluhetkiä!


Suomen Kädentaidot 2017 Tampereella

Viime viikonlopun Suomen Kädentaidot messuista on vierähtänyt jo melkein viikko, mutta vihdoin sain aikaa kirjoittaa niistä myös blogiin! Vaikka vierailin messuilla vain lauantaina, oli ohjelmaa koko viikonlopulle niin paljon, että mitään muuta en sitten viikonloppuna ehtinytkään tekemään.

Lankakauppa Titityyn osasto ei pettänyt tälläkään kertaan. Nämä ihanuudet ostin sieltä, Tukuwoolin suomenlampaan villaa (edessä) ja Julie Asselin merinosukkalankaa (takana)


Vaikka viikonloppu olikin yhtä paikasta toiseen juoksemista ja aikataulusta ja varsinkin sunnuntai kului kaikkialla muualla paitsi kotona, oli lauantain messupäivä onnistunut. Koko syksyn odotetuin päivä oli kaikinpuolin onnistunut, niin puitteiden, ostosten kuin hyvän ja rentoutuneen mielen kannalta.

Starttasin auton jo aamulla kotoa tavoitteena olla messupaikalla heti kymmenen jälkeen. No, lasten herääminen normaalia aikaisemmin aiheutti sen, että auto ei startannutkaan pihasta ihan siihen aikaan kuin olin ajatellut. Myös Tampereen päässä etäparkin pitkä jono viivästytti itse paikanpäälle pääsyä. Toisaalta, pääsin bussilla suoraan pääovelle ja ilman jonottamista sisään.


Katri Oikarisen kirjataidetta



Tänä vuonna messut tekivät uuden kävijäennätyksen, viikonlopun aikana messuilla vieraili yhteensä 49 331 kävijää, mikä on melkoinen määrä. Ja sen huomasi kyllä paikanpäälläkin. Kierrettävää ja katsottavaa olisi ollut todella paljon, mutta suosiolla menin oman suunnitelmani mukaan, kiersin heti alkuun ne tärpit, joita olin itselleni messukarttaan merkinnyt ja vasta sitten aloin kiertämään muita osastoja. Lisäksi olen muutenkin nopea kiertämään messuja, sillä en jää jumittamaan osastoille pitkäksi aikaa, kierrän kauempaa ne osastot, jotka jo ensisilmäyksellä eivät kiinnosta (mm. omalla kohdalla kaikki askartelu-, keramiikka-, koriste-esineosastot) ja olen suunnitelmallinen etenemisessä.

Reilussa neljässä tunnissa ehdin siis loistavasti kiertää kaikki etukäteen katsomani messuosastot sekä kiertämään vielä kaikki messuhallit läpi, nukkekotinäyttelyhallia lukuunottamatta ja ottamaan vielä liudan kuviakin. Nukkekotihallissa en edes käynyt, sillä tiesin jo valmiiksi, ettei siellä olisi ollut juuri mitään itseäni kiinnostavaa, koska en ole alan harrastaja.


Lankavan osastolta bongasin tämän kivan idean, johon oli valmis tarvikepakettikin ostettavissa. Tällä kertaa se jäi ostamatta, mutta idean tallensin itselleni ylös.

Viime aikoina hitiksi nousseita, vanerista valmistettuja korviksia löytyi mm. Muotoiluhuone Tuokion osastolta.


Mitä sitten messuilta jäi käteen? No toki monta kassillista ostoksia, jotka pitivät sisällään niin kankaita, lankoja kuin valmiita tuotteitakin. Etukäteen olin merkannut messukarttaan juuri kankaita ja lankoja myyvien yritysten osastoja, muutaman tutun lastenvaatevalmistajan ja muita kotimaisia vaatteita valmistavia, mm. Omin, Kauneve, Pietamo,ja Chas.


Melkein meiltä, eli Johanna K Designin ihanat villahaalarit, Taivassalosta



Ostoksien ja messulakujen lisäksi mukaan tarttui iso kasa ideoita. Niin omiin käsityöprojekteihin, lähinnä neulontaan ja ompeluun, mutta myös muihin, kuin myös oman yrityksen kehittämiseen. Ideoita sain niin tuotteiden esillepanoon, markkinointiin, messuosaston rakentamiseen, oheistuotteisiin, brändin visuaalisen ilmeen rakentamiseen kuin ihan tuotekehitykseen liittyviä ideoita. Pää oli messujen jäljiltä niin täynnä ideoita, että osa oli illalla hotellihuoneessa pakko kirjoittaa ylös muistikirjaan, jotta sain pääkopan järjestykseen. Kun ideat oli muistissa ylhäällä muistikirjassa, oli mukava vetää juoksukamat päälle ja lähteä sateisen Tampereen kaduille tuulettamaan päätä vähän lisää ja nauttimaan kauniisti valaistusta kaupungista. Miksi muuten Tampereella sataa aina kun on Kädentaitomessut ja minun tarkoitus lähteä messupäivän päätteeksi happihyppelylle ja lenkille...? Yhtä sumuisen sateinen ja harmaa päivä oli viime vuonnakin.

Ja niitä kangasostoksia, nämä Story of Roon osastolta

Vasemmalta oikealle: Paapii Design, Paapii Design ja Ommellinen

Sekä lanka- ja kangasostoksien että niiden uusien ideoiden jalostaminen vaatii vaan sitä aikaa, joka tällä hetkellä on, edelleen, kortilla. Intoa olisi aloittaa uusia neuleprojekteja, ommella ihanista uusista kankaista lapsille vaatteita ja lähteä kehittämään omaa yritystä eteenpäin uusien ideoiden voimin, mutta aika näyttää koska näille kaikille on aikansa!


Kalenteri vuodelle 2018

Olen muistikirjojen suurkuluttaja.



Rakastan kauniita ja esteettisiä vihkoja, muistikirjoja ja kalentereita. Minulle ei riitä pelkkä tavallinen, sinikantinen ruutuvihko, vaan vihkon täytyy olla myös kaunis, jotta siihen tulee tartuttua ja tehtyä muistiinpanoja. Suunnittelen paljon asioita perinteiselle paperille, teen erilaisia listoja aina kauppalistoista to do-listoihin. Keittiön sivupöydällä ja työpöydän reunalla on aina muistikirja, johon voin tallentaa saman tien päähän pälkähtävän idean ylös. On se sitten blogipostausidea, kiinnostava ja kokeilemisen arvoinen resepti, valokuvausvinkki tai -idea, neuleohje, idea instagramiin tai yrityksen verkkokaupan ulkoasuun. Muistikirjoja on useita, jotta pysyisin itsekin kärryillä mitkä ideat kuuluvat mihinkin. Blogilla on luonnollisesti oma vihkonsa ja yrityksen juttuilla omansa, kalenteria unohtamatta.

Kokeilin jopa bujoilua hetken ja innostuinkin (taas) oikein kunnolla, mutta aika ei vain riittänyt siinä määrin kuin olisin halunnut. Joten ratkaisu oli tuttu ja turvallinen, perinteinen kalenteri.

Nuppu Print Companyn muistikirja ja Annika Välimäen suunnittelema kalenteri sekä DIY kalenterikorut

Kauniit yksityiskohdat täydentävät

Annika Välimäen suunnittelema kalenteri vuodelle 2018


 Annika Välimäen suunnittelemat, kauniit ja tyylikkään modernit kortit olivat jo entuudestaan tuttuja, kun erään facebook-ryhmän kautta törmäsin hänen suunnittelemaan vuoden 2018 kalenteriin. Ihastuin siihen niin paljon, että päätin että se on lähes pakko saatava myös itselle.

Ensimmäinen painos myytiin miltei samantien loppuun, enkä saanut omaa kappaletta, edes suunnitelijalta itseltään ei saanut enää suoraan tilattua. Olin jonossa, jos joku sattumoisin ei otakaan kalenteria kun uusi painos ilmestyy. Suunnittelijalta sain kuitenkin vinkin, että muutamasta turkulaisesta liikkeestä kannattaisi kysellä, josko heillä vielä olisi. Ja olihan niitä! Sain nimittäin Kukkakauppa Fiorin viimeisen kappaleen, mitä heillä oli!



Nuppu Print companyn ruutuvihot neulesuunnitteluun ja blogia varten


Nyttemmin kalentereita on toisen painoksen myötä tullut lisää myyntiin ja mm. Rusetissa (ihana kortti- ja lahjatavarakauppa Turun Hansakorttelissa, kannattaa poiketa jos ei ole vielä tuttu liike!) näytti ainakin olevan niitä myynnissä isänpäiväkorttiostoksilla käydessäni.

Kalenteria täydentämään ostin Nuppu Print Companyn ihanan kukkakuosisen muistikirjan yrityksen juttuja varten. Sen sivut on tarkoitus täyttää suunnitelmilla, ideoilla, tilaustöillä ja kaikella muulla tärkeällä. Vaikka lähes kaikesta onkin excel-taulukot olemassa, perinteinen muistikirja on yleensä aina jossain lähellä saatavilla ja se kulkee näppärästi mukana laukussa.
Nupun tuotteiden fani olen ollut alusta asti. Meiltä löytyy paperituotteiden lisäksi myös tyttären vaatteita, jotka on ommeltu Nupun kankaista. Nupun muistikirja sopii väreiltään ja tyyliltään loistavasti Annika Välimäen kalenterin kanssa yhteen. Niitä on kiva pitää esille työpöydällä, kun ovat kauniin näköisiä. (Eivät ne tosin laatikkoon tällä hetkellä mahtuisikaan.)

Jotta setti olisi täydellinen, askartelin nopeasti hetken mielijohteesta kalenterikorut sekä uuteen kalenteriin että muistikirjaan. Koska kalenterit ovat mustanpuhuvasta tyylistöni poiketen aika hempeän värisiä, kalenterikoruihin valitsin tuttua mustaa sekä vaaleaa puuta väreiksi. Myönnettävä ehkä on, että värivalintaan vaikutti myös se, että kaapissa ei tällä hetkellä ollut muun värisiä puuhelmiä inspiraation iskiessä.

Rusetista löysin kalenteria täydentämään näitä ihania tarroja.



Vuosi 2018 saa siis tulla, kerrankin minä olen ajoissa valmiina kalenterin kanssa!

Vuoden odotetuin käsityötapahtuma



Huomenna se alkaa. Kaikkien käsityöharrastajien ja suomalaisesta käsityöstä innostuneiden vuoden odotetuin tapahtuma eli Suomen Kädentaidot-messut Tampereella. Koko viikonlopun ajan perjantaista sunnuntaihin Tampereen messu- ja urheilukeskus täyttyy käsityöyrittäjistä ja näytteilleasettajista ja kokoaa yhteen koko Suomen käsityöharrastajat.

"Suomen Kädentaidot tarkoittaa laatua, kotimaisuutta ja rakkautta käsitöihin

Kädentaidot on paikka, jossa tavataan muita käsitöistä innostuneita ja tehdään ostoksia satojen näytteille­asettajien osastoilta. Tämä uniikki ostoskeskus on avoinna vain kolmena päivänä vuodessa!

Luvassa on uusia tuotteita ja palveluita, uusia materiaaleja ja ideoita harrastajille, näyttelyitä ja työpajoja, muotinäytöksiä ja esityksiä sekä huippuesiintyjiä ja ilmiöitä!"


Suomen Kädentaidot on Euroopankin mittapuulla yksi suurimmista käsityöalan messuista. Tänäkin vuonna Tampereen messukeskuksen kaikki messuhallit täyttyvät toinen toistaan ihanimmista tuotteista. Kaikille löytyy jotakin, on ihania kankaita, uutuuskuoseja ja tarvikkeita ompeluun. Useampi osasto täyttyy pehmeistä langoista ja neulontatarvikkeista, joita voisi hypistellä loputtomasti. Askartelu- ja helmityötarvikkeita myyviä yrityksiä, kudontaan, kierrätyskäsitöihin, ristipistotöihin tarvikkeita tarjoavia firmoja. Listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Joukossa on myös valtava määrä valmiita tuotteita, joita myyvät suomalaiset käsityöyrittäjät. Valikoima on valtava, aina vaatteista ja asusteista sisustustekstiileihin ja pientuotteisiin.

Tänä vuonna olen itse menossa yksityishenkilönä, ihastumaan, inspiroitumaan ja viettämään sitä käsityöharrastajaäidin omaa aikaa, kaikessa rauhassa messuosastoja kierrellen. Ehkä ensi vuonna Sohvila Designin tuotteita on näilläkin messuilla myynnissä, mutta tänä syksynä Sohvilalle riitti yhdet messut (Seinäjoella). Bloggaajanakaan en ole tänä vuonna menossa, eli tämä ei ole edes mikään maksettu mainos.

Kuva viime vuoden messuilta Lankakauppa Titityyn osastolta

Haluan kuitenkin vinkata muutamasta hyväksi havaitusta vinkistä, jotka kannattaa ottaa huomioon suunnatessaan kyseisille messuille.

Ehkä tärkein niistä on se, että mukaan ottaa rautaiset hermot ja paljon aikaa. Väkeä on paljon. Mainitsinko jo että PALJON. Jonottaa saa miltei kaikkialle, alkaen sisäänkäynnistä. Siksi liput kannattaa ostaa ennakkoon netistä, pääsee halvemmalla sekä vähemmällä jonottamisella.

Jos saavut paikalle omalla autolla, voin lämpimästi suositella ilmaista etäparkkia parin kilometrin päässä messukeskuksesta, josta on ilmainen bussikuljetus messujen pääoven eteen aina 15 minuutin välein. Myös toiseen suuntaan, kun haluat päästä messujen jälkeen ostoksien kanssa autolle. Itse ajoin viime vuonna etäparkkiin ja voin suositella! Myös lastenvaunujen kanssa onnistuu, tosin viime vuonna parkkipaikka oli varsinkin pois lähtiessä yhtä mutavelliä sateiden takia.

Jotta saisit messupäivästä kaiken irti, toisin sanoen ne haluamasi tuotteet olivat ne sitten suosittuja kankaita tai tiettyjä lankoja tai vaatteita, suosittelen tulostamaan messujen nettisivuilta pohjakartan ja merkitsemään siihen jo valmiiksi etukäteen ne must-kohteet. Tällöin voit heti paikalle päästyäsi suunnistaa kartan avulla niihin paikkoihin, joista jokin tietty tuote on vaarassa loppua heti alkuun ja tämän jälkeen rauhassa keskittyä muun messualueen kiertämiseen. Varsinkin jotkut halutut kankaat, kuten Ommellisen, Paapiin, Verson Puodin tai Nupun kankaat saattavat loppua jo heti aamupäivästä.
Tuon kartan voi muuten tulostaa täältä. Itse merkitsin siihen jo muutamia kohteita, joissa ainakin aion käydä.



Mukaan kannattaa myös varata ainakin juomapullo, ehkä pientä evästä sekä käteistä rahaa. Automaatille on aina pitkä jono, kaikki myyjät eivät ota vastaan käteistä ja ison tapahtuman luonteesta johtuen, maksupääteiden kanssa voi tulla ongelmia yhteyksien kanssa. Eli just in case.
Ja jos ei ole aivan pakko mennä syömään lounasta puolen päivän aikaan, suosittelen siirtämään sitä iltapäivään. Jonottaa saa nimittäin sielläkin.



Itse olen lisäksi tämän tyyppisiin tapahtumiin varustautunut aina kunnon kengillä, joilla tiedän voivani kävellä ja seisoa koko päivän sekä lisäksi selkärepulla laukun sijaan. Nämä ovat taas makuasioita ja jokainen tekee omalla tyylillään, mutta itse pidän siitä, kun ainakin osan ostoksista voi laittaa reppuun ja vapauttaa kädet. Lisäksi selkä tykkää enemmän tasaisemmin jakautuvasta painosta kuin yhdellä olalla roikkuvasta laukusta.

Viime vuoden messukäynnistä voi muuten lukea täältä.

Itse olen lähdössä messuilemaan lauantaina, kuinka moni muu on lähdössä viikonlopun aikana Tampereelle? Tai onko jotain muita messutärppejä tai vinkkejä?